Maatalouden toimialalla on rakenne, joka on harvinainen muilla toimialoilla: yksittäinen tila, osuuskunta tai myyntiorganisaatio, koneiden tai siementen toimittaja, ja usein jalostaja tai vähittäismyyjä, joka asettaa vaatimuksia sille, mitä tilalla tapahtuu. AI-sovellukset eivät tule vain sisältäpäin. Suuri osa niistä tulee mukana laitteiden, sensorien tai kolmansien osapuolten ohjelmistojen mukana. Governancesta vastaavan on siis katsottava paitsi mitä oma yritys hankkii, myös mitä tulee mukana koneiden, neuvontapalveluiden ja ketjukumppanien kautta. Tämä suhde — omat valinnat verrattuna mukana tulleisiin järjestelmiin — on suurempi kuin sektoreilla, joissa IT hankitaan keskitetysti.
Maatalouden toimialalla AI:ta käytetään moniin eri tehtäviin: kuvantunnistukseen kasvien arvioinnissa, sadon tai tautipaineen ennustamiseen, rehu- ja ilmastojärjestelmien ohjaukseen, ja tukihakemusten tai ketjuraportoinnin hallinnolliseen käsittelyyn. Osa näistä sovelluksista on kiinteästi asennettu koneisiin ja niitä on tuskin mahdollista erottaa laitteistosta. Muut ovat erillisiä työkaluja, joita viljelyneuvoja, ostaja tai tilanjohtaja on alkanut käyttää itse, usein niin että sitä ei ole missään kirjattu. Governancen on siis tuotava näkyväksi kaksi AI-tyyppiä: tekniikan mukana tulleet järjestelmät ja järjestelmät, joita ihmiset ovat alkaneet käyttää itse.
Monissa maatalousyrityksissä ja osuuskunnissa ei ole keskitettyä IT-osastoa, joka hallinnoisi kaikkea ohjelmistoa. Koneiden, neuvontapalveluiden ja datatyökalujen hankinta tapahtuu usein yritysosastoittain tai henkilöittäin. Tämä tarkoittaa, että kartoitus, joka alkaa ainoastaan IT:stä tai hankinnasta, jättää suuren osan todellisesta käytöstä huomiotta. Viljelyneuvoja, joka käyttää AI-työkalua tautikuvien tunnistamiseen, tai suunnittelija, joka kysyy chatbotilta logistisia valintoja, tekee sen usein omasta aloitteestaan. Tämän näkyväksi tekeminen vaatii enemmän kuin luettelon pyytämistä: kyse on kysymysten esittämisestä työtä tekeville ihmisille tavalla, joka ei tunnu valvonnalta. Kuinka tämä toimii käytännössä, on kuvattu sivulla kuinka estätte työntekijöitä käyttämästä työkalua, jota kukaan ei ole hyväksynyt. Toinen riski, joka tällä sektorilla usein liittyy AI-käyttöön, on liiketoiminnan kannalta arkaluonteisten tietojen, kuten satolukujen tai sopimusehtojen, jakaminen julkisessa chat-ikkunassa; tämän käsittelytapa on kuvattu sivulla kuinka estätte yritystietojen joutumisen ilmaiseen chat-ikkunaan.
AI-sovelluksella, joka arvioi kasvin tautia, on erilainen vaikutus kuin työkalulla, joka laatii luonnoksen sähköpostista toimittajalle. Ensimmäinen vaikuttaa operatiiviseen päätökseen, jolla voi olla taloudellisia ja joskus elintarviketurvallisuuteen liittyviä seurauksia; toinen on hallinnollisesti tukeva. Governance tällä sektorilla vaatii luokittelun, joka erottaa toisistaan järjestelmät, jotka vaikuttavat eläimiin, kasveihin tai turvallisuuteen liittyviin päätöksiin, ja järjestelmät, jotka tukevat vain tekstiä tai suunnittelua. Tämä jako määrittää, millainen valvonnan ja dokumentaation taso tarvitaan, ja kuuluuko sovellus tiukempien sääntöjen alaisuuteen. Tarkka säädössisältö ja niihin liittyvät määräajat eivät kuulu tälle sivulle; niitä ylläpidetään muualla. Tässä on kyse mekanismista: tietää mitä on käytössä, tietää mikä rooli sillä on, ja tehdä se todennettavaksi.
Maatalouden toimialalla on muiden sektorien kanssa yhteistä se, että AI leviää yksilöllisen käytön kautta, ei keskitetyn päätöksen kautta. Tämä kuvio näkyy myös tavassa, jolla ICT-sektori käsittelee AI-governancea, jossa erilliset kehitystyökalut leviävät yhtä nopeasti kuin neuvontatyökalut tilalla. Ero on riippuvuudessa fyysisistä laitteista ja ketjuvaatimuksista: siinä missä rahoituspalvelualalla on ennen kaikkea kyse malleista ohjelmistoissa, ja energiasektorilla verkostojen ja laitosten ohjauksesta, maatalouden toimiala yhdistää molemmat: koneisiin sisäänrakennetun AI:n ja erikseen hallintoon tai neuvontaan käytettävän AI:n. Governancen on siis katettava sekä koneen toimittaja että käyttäjä työn arjessa.
Johtaja tai osuuskunnan hallitus, joka joutuu vastaamaan AI-käytöstä, tarvitsee jotain, jonka päälle rakentaa: ylläpidetyn kartoituksen, sovelletun luokittelun, ja yleiskuvan siitä, kuka käyttää mitä sovellusta ja mihin tarkoitukseen. Ilman tätä yleiskuvaa jokainen väite AI-käytöstä on arvio. Governance-kokonaisuudella, joka sopii yrityksen tai osuuskunnan olemassa olevaan riskirakenteeseen, tästä raportoinnista tulee ylläpitämisen kysymys sen sijaan, että se pitäisi jälkikäteen rakentaa uudelleen.
Kun on selvää, mitä AI-sovelluksia on käytössä ja mikä rooli niillä on, seuraa luonnollisesti toinen kysymys: mikä osa työstä, joka nyt tehdään vielä käsin, voitaisiin oikeastaan antaa AI:n hoidettavaksi. FTE TO AI:n työskenaario laskee tämän tehtäväkohtaisesti, sen perusteella mitä työ tosiasiassa sisältää, ja näyttää, mikä osa siitä soveltuu automatisoitavaksi.
Vraag maar. Governance begint bij weten wat er draait — ook wat niemand heeft goedgekeurd.
Answers come from this site’s knowledge base. Not tailored advice, and not a scan of your company.