Koulutusorganisaatioilla on ominaisuus, jota harvat muut sektorit jakavat: AI:n käyttäjät ovat suurelta osin niitä ihmisiä, joita organisaation oletetaan muodostavan, ei valvovan. Opiskelijat ja oppilaat käyttävät kielimalleja tehtävien, tiivistelmien ja esseiden tekemiseen, usein nopeammin ja laajemmin kuin opettajat ja päättäjät pystyvät seuraamaan. Opettajat käyttävät samoja työkaluja arvioinnin nopeuttamiseen, oppimateriaalin kehittämiseen tai palautteen muodostamiseen. Niiden välissä on johto, joka on vastuussa opetuksen laadusta, tutkinnoista ja usein alaikäisten oppilaiden henkilötietojen suojasta, ilman että sillä on aina näkyvyyttä siihen, mitä käytännössä tapahtuu.
Tämä suhde — käyttö, joka alkaa käyttäjästä, ei organisaatiosta — tekee hallinnasta koulutuksessa erilaista kuin yritysympäristössä, jossa IT hankkii ja ottaa käyttöön työkalun. Tässä käyttö syntyy ensin, jakautuneena tuhansiin yksittäisiin valintoihin, ja kysymys hallinnasta tulee esiin vasta jälkikäteen.
Oppimisohjelmistojen inventaario näyttää, mitä digitaalisia oppimisympäristöjä, arviointijärjestelmiä ja hallintopaketteja on hankittu. Tämä luettelo kertoo vähän siitä, mitä opettajat todellisuudessa käyttävät oppimateriaalin tekemiseen, ja vielä vähemmän siitä, mitä oppilaat ja opiskelijat käyttävät tehtävien tekemiseen. Chatbot, joka on ilmaiseksi saatavilla selaimen kautta, ei vaadi IT-osaston hyväksyntää eikä näy missään sopimusluettelossa.
Se tekee varjo-AI:sta koulutuksessa rakenteellisen ilmiön, ei poikkeuksen. Käyttö on jakautunut opettajiin, jotka päättävät yksilöllisesti, miten työkalua käytetään, opiskelijoihin, jotka kokeilevat ilman, että kukaan sitä kysyy, ja organisaation osiin — lukujärjestyksen suunnittelusta opinto-ohjaukseen — jotka etsivät apuvälineitä toisistaan erillään. Täydellinen kuva vaatii siis muutakin kuin teknisen inventaarion; se vaatii myös kysymyksen niille ihmisille, jotka työskentelevät sen kanssa päivittäin: mitä te käytätte, ja mihin.
Tämä kysymys tuottaa rehellisen vastauksen vain, jos siihen ei liity seuraamusta. Opettaja, joka myöntää, että tehtäviä tarkistetaan AI-avulla, tai oppilas, joka kertoo, miten essee on koostettu, ei tee sitä, jos on riski, että käyttöä käsitellään rikkomuksena. Organisaatiot, jotka ensisijaisesti haluavat tietää, mitä tapahtuu, hyötyvät siis lähestymistavasta, joka kartoittaa käytön ensin ja esittää kysymyksen toivottavuudesta ja säännöistä erikseen ja myöhemmin. Se, joka esittää molemmat kysymykset samanaikaisesti, ei saa vastausta ensimmäiseen.
Kaikki AI-käyttö koulussa tai oppilaitoksessa ei paina yhtä paljon. Työkalu, joka auttaa opettajia muodostamaan palautetta esseeseen, vaikuttaa eri tavalla kuin järjestelmä, joka lasketaan mukaan tutkinnon arvioinnissa, tai työkalu, jota käytetään opiskelijoiden valinnassa koulutusohjelmaan. Kun AI vaikuttaa päätökseen, joka koskee yksittäistä oppilasta tai opiskelijaa — arvosanaan, suositukseen, valintaan — riskitaso on korkeampi kuin kun AI ainoastaan säästää aikaa valmistelevassa työssä.
Tämä luokittelu roolin ja riskin mukaan on tarpeen, jotta vähäinen huomio jaetaan oikein. Kaikki käyttö ei vaadi yhtä paljon valvontaa, ja hallintalähestymistapa, joka käsittelee kaiken samalla tavalla, menettää nimenomaan yleiskuvan siellä, missä riski on korkein.
Koulutusorganisaatioilla on usein jo valvonnan muotoja: tutkintolautakunta, yhteistoimintaelin, tietosuojavastaava, laadunvarmistusjärjestelmä. AI-hallinta toimii paremmin, kun se kytkeytyy näihin olemassa oleviin rakenteisiin kuin kun sen rinnalle luodaan erillinen, uusi kanava. Tutkintolautakunta, joka jo määrittää, mitkä apuvälineet ovat sallittuja kokeessa, on luonnollinen paikka arvioida myös AI-käyttöä. Hallintakysymys ei siis koske vain sitä, mitä sääntöjä sovelletaan, vaan myös sitä, kenelle olemassa olevassa organisaatiossa valvonta osoitetaan.
Ajankohtaiset lakisääteiset kehykset — mikä on pakollista, kenelle, ja millä aikataululla — käsitellään muualla. Tässä on kyse mekanismista: tietää, mitä käytetään, tietää, kuka siitä on vastuussa, ja pystyä osoittamaan se johdolle, valvojalle tai vanhemmille.
Koulutussektori jakaa muiden ympäristöjen kanssa sen, että varjo-AI on normi eikä poikkeus, mutta syy eroaa. Siinä missä AI-hallinta rahoituspalvelualalla ohjautuu ensisijaisesti yksittäisiä asiakaspäätöksiä koskevasta valvonnasta, ja AI-hallinta ICT-sektorilla koskee AI:ta, joka itse muuttuu osaksi toimitettua tuotetta, koulutuksessa on kyse suuresta käyttäjäryhmästä, jolla ei ole muodollista asemaa organisaatiossa, mutta joka edustaa suurinta osaa tosiasiallisesta käytöstä. Se on erilainen haaste kuin AI-hallinta vähittäiskaupassa, jossa käyttö on tavallisesti työntekijöiden roolin mukaista.
Inventaario siitä, mitä AI:ta käytetään ja kenen toimesta, on ensimmäinen askel. Sitä seuraava kysymys on tarkempi: mikä osa työstä, jota opettajat, opetuksen tukihenkilöstö tai päättäjät nyt tekevät, soveltuu AI:n hoidettavaksi, ja mikä osa ei sovellu. Se on kysymys tehtävätasolla, ei toiminnon tai osaston tasolla. FTE TO AI:n työscan laskee tämän läpi tehtävätasolla ja näyttää, mikä osa työstä todella voidaan automatisoida, riippumatta siitä, mitä työkaluja siihen jo on käytössä.
Vraag maar. Governance begint bij weten wat er draait — ook wat niemand heeft goedgekeurd.
Answers come from this site’s knowledge base. Not tailored advice, and not a scan of your company.